Ensimmäinen paniikkikohtaus

”Se tuli täysin puun takaa” – ajatus kuvaa ensimmäisen paniikkikohtauksensa saaneen ihmisen hämmentyneitä ajatuksia. Paniikkikohtaus on äkillinen, voimakas, se tuntuu tulevan täysin tyhjästä ja sitä luonnehtivat sekä psyykkiset että keholliset tekijät. Juuri voimakas kehollinen kokemus hämmästyttää kohtauksen saanutta.

Paniikkikohtausta hallitsevat ajatukset kohdistuvat usein omaan kuolemaan tai ”hulluksi tulemiseen”. Myös eräänlainen epätodellisuuden tunne on tavallinen kokemus. Tyypillisiä kehollisia kokemuksia ovat hikoilu, sydämen tykytys, puristus rinnassa ja ilman loppumisen tai tukehtumisen tunne, huimaus, pahoinvointi, erilaiset vatsaoireet sekä puutumisen tai pistelyn tunne kehossa.

Tunnetasolla ihminen kokee voimakasta pelkoa, jota voisi kuvata kauhuksi. Paniikkikohtauksen saanut kuvaa kokemusta usein siten, että sitä on vaikea sanoilla selittää. Kohtaus kestää yleensä joitakin kymmeniä minuutteja, harvemmin tunteja. Sen jälkeen ihmisellä on yleensä väsynyt ja huolestunut olo.

Ensimmäisen paniikkikohtauksen jälkeinen aika

Ensimmäiseen paniikkikohtaukseen ei voi varautua. Se on jotain aivan erilaista kuin mikään ihmisen aiemmin kokema. Ratkaisevan tärkeää on se, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Vaihtoehtoja on erilaisia. Ihminen voi pitää sitä jonkinlaisena herätyskellona, ja hän saattaa tehdä joitakin muutoksia stressaavaan elämäntilanteeseensa. Tuloksena hänen olonsa rauhoittuu, eikä paniikkikohtauksia enää tule. Toisessa ääripäässä ihminen huolestuu valtavasti tilanteestaan ja alkaa ylitarkkailla itseään ja erityisesti kehollisia tuntemuksiaan. Vähitellen pienikin poikkeava kehollinen tuntemus voi alkaa merkitä valtavaa katastrofia. Ikään kuin trillerin alussa oleva pieni arkinen poikkeava tapahtuma paljastuu lopussa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaksi katastrofiksi. Kasvava ahdistus lisää paniikkikohtausten määrää. Tämän seurauksena ihminen alkaa vältellä niitä asioita, joissa hän pelkää saavansa paniikkikohtauksen. Äärimmillään hän eristyy kotiinsa. Yksittäinen paniikkikohtaus on muuttunut näin paniikkihäiriöksi.

Paniikkikohtaus ihmisen ja eläimen reagointitapana

Paniikkikohtaus sinänsä on melko yleinen, erilaisten arvioiden mukaan jopa lähes joka kolmas ihminen kokisi sellaisen elämänsä aikana. Kyseessä on ihmiselle ja monille eläimille tyypillinen reagointitapa uhkaavassa tilanteessa. Lähtökohtaisesti paniikkikohtaus valmistaa ihmisen äärimmäiseen toimintaan: vireystaso nousee, havaintokyky paranee, silmäterät laajenevat, lihaksen valmistautuvat toimintaan, sydän nostaa syketaajuutta kuin virittääkseen ihmisen liikkeelle lähtöön, ja ihminen valmistautuu ponnistukseen, usein pakenemaan äärimmäisen vaarallisesta tilanteesta. Nurkkaan ajettu eläin saa paniikista voimaa ehkäpä viimeiseen yritykseensä pysyä hengissä. Se pinnistää kaikin voimin, sokean pelonsekaisen raivon vallassa, ja yrittää kaikin voimin ulos nurkasta, jonne peto on sen sulkenut.

Ehkäpä evoluution kuluessa ihmisenkin kyky paniikkiin on ollut elämää puoltava voima: ne jotka ovat kyenneet sen kehittämään, ovat selviytyneet parhaiten ainakin tietynlaisessa ympäristössä.

Paniikkikohtausta luonnehtii usein pakottava tarve päästä ulos tilanteesta. Ihminen saattaa ikään kuin kokea olevansa joutunut johonkin loukkuun tai häkkiin. Jos kyse olisi savannilla tai metsässä tapahtuvat olemassaolon taistelusta, olisi reaktio siis hyödyllinen. Ongelmallinen kokemuksesta tulee, kun se tapahtuu lentokoneessa, keskellä teatteriesitystä, esiintyessä, tavaratalossa, hammaslääkärissä, autolla ajettaessa tai kotikaupassa kassajonossa. Paniikkikohtaus sinänsä voi tulla miltei missä tahansa tilanteessa, mutta usein se liittyy tilanteeseen, josta on vaikea päästä nopeasti pois. Toisaalta paniikkikohtaus voi tulla kotona nukkuessakin.

Paniikkikohtauksen ja paniikkihäiriön ero

Paniikkikohtaus on syytä erottaa paniikkihäiriöstä. Kaikki paniikkihäiriöstä kärsivät saavat paniikkikohtauksia, mutta kaikki paniikkikohtauksen saaneet eivät kärsi paniikkihäiriöstä. Edellä on kuvattu paniikkikohtauksia, jotka ovat yksittäisinä kokemuksina siis varsin yleisiä. Paniikkihäiriö sen sijaan tarkoittaa laajempaa ja moniulotteisempaa ongelmaa. Kun paniikkikohtauksen voi kokea lähes joka kolmas, kärsii varsinaisesta paniikkihäiriöstä elämänsä aikana 1-3 % aikuisista. Naisilla häiriö on yleisempi kuin miehillä.

Varsinaiseen paniikkihäiriöön liittyy yleensä seuraavia asioita: jatkuvia – vaikkakin tiheydeltään ja vaikeusasteeltaan vaihtelevia – paniikkikohtauksia, huoli näiden kohtausten tulemisesta sekä välttämiskäyttäytyminen.

Paniikkihäiriöstä kärsivällä ahdistunut olo ei aina etene välttämättä varsinaiseen paniikkikohtaukseen. Sen sijaan hän voi ajoittain tuntea vähäisempiä oireita, vaikkapa pistelyä ja puutumista sekä lievempiä katastrofiajatuksia. Kuitenkin huoli kohtauksesta alkaa vähitellen hallita paniikkihäiriöstä kärsivän tai siihen sairastumassa olevan elämää. Välttämiskäyttäytyminen tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa vältellä kaikkea sitä, minkä pelkää voivan aiheuttavan paniikin. Tuloksensa elämä kaventuu ja seurauksena on yleensä myös masennus. Myös alkoholiongelman takaa voi löytyä paniikkihäiriö, sillä niillä on usein voimakas välitön ahdistusta lievittävä vaikutus – kunnes krapulassa tilanne kääntyy päinvastaiseksi. Ilman apua paniikkihäiriö voi invalidisoida ihmisen työkyvyttömäksi.

Paniikkihäiriön syyt

a. Perinnöllisyys

Paniikkihäiriön perimmäinen syy tai perimmäiset syyt ovat osin tuntemattomia. Asiasta kuitenkin tiedetään yhä enemmän. Osin kyseessä voi olla perinnöllinenkin taipumus. Paniikkihäiriöstä kärsivän suvussa on saattanut olla paniikkihäiriöitä tai muita psyykkisiä ongelmia, vaikkapa masennusta, syömishäiriöitä tai alkoholismia. Ilmeisesti on niinkin, että paniikkihäiriöstä kärsivät ja heidän lähisukulaisensa ovat usein alttiimpia reagoimaan paniikinomaisella ahdistuksella ja ylihengityksellä tiettyihin keskushermostoa kiihottaviin kemikaaleihin, mm. kofeiiniin ja adrenaliinin kaltaisiin aineisiin. Paniikkihäiriön ”periytyminen” voi kuitenkin olla myös sosiaalista. Ihminen on lapsesta asti saattanut oppia reagoimaan kuten hänen isänsä tai äitinsä.

Geneettinen alttius ei kuitenkaan selitä paniikkihäiriötä kuin osin. Toipumisen kannalta tämä näkökulma ei ole kovinkaan oleellinen. Meillä kaikilla on perintötekijämme, ja niiden kanssa meidän on eläminen. Sen sijaan paniikkihäiriön taustalla oleviin psykososiaalisiin tekijöihin voimme vaikuttaa monin tavoin.

b. Elämäntilanne ja stressi

Usein paniikkihäiriön alkaminen tapahtuu jonkin vaikean elämäntilanteen yhteydessä tai sen jälkeen. Ihmisen itsensä tai hänen ympäristönsä asettamat haasteet ja vaatimukset ovat ylittäneet hänen voimavaransa. Tilanteen jatkuessa pitkään, ihminen alkaa uupua. Ehkä noin puolella ihmisistä on ennen ensimmäistä kohtausta havaittavissa jokin vaikeaksi koettu elämäntapahtuma. Tämän havaitseminen ei aina ole itsestään selvää. Ihminen tavallaan sopeutuu stressaavaan elämäntilanteeseen, joka ikään kuin katoaa näköpiiristä. Tilalle tulevat erilaiset psyykkiset ja fyysiset oireet, joista yksi on paniikkihäiriö. Ei olekaan ihme, että paniikkihäiriöstä kärsivät usein juuri opiskeluvaiheessa olevat nuoret. Heidän elämäntilanteensa on täynnä haasteita: itsenäisen elämän aloittaminen, oman asunnon löytäminen ja siinä asumaan oppiminen, opintopisteiden kerääminen, parisuhteen aloittaminen, vanhempien vaikutusvallasta irrottautuminen, ystäväpiirin osittainen uudelleenmuotoutuminen opintopaikan mukaisesti ja taloudellinen selviytyminen opintojen ohessa. Vaikka nämä ovat luonnollisia asioita ihmisen elämässä, ne ovat myös suuria muutoksia. Stressissä on kyse juuri muutoksista, joiden ei siis tarvitse olla lähtökohtaisesti negatiivisia.

Paniikkihäiriö voi alkaa kehittyä myös yksittäisestä traumaattisesta tapahtumista. Pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö tai onnettomuus voivat johtaa paniikkihäiriön kehittymiseen. Tieto vakavasta sairastumisesta voi myös olla taustalla.

c. Paniikkihäiriön laukaisevia kemikaaleja

Tietyt kemialliset aineet saattavat laukaista paniikkikohtauksen. Yksi tyypillinen esimerkki on alkoholi. Aluksi se vähentää ahdistusta, mutta sen poistuessa verestä seurauksena on ahdistus ja mahdollisesti paniikkikohtaus. Alkoholin käyttö voi aiheuttaa paniikkikohtauksia, eikä kyseessä tarvitse olla varsinainen liikakäyttö. Jokaisella on omat rajansa, joiden tunnistaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Toinen tunnettu paniikkihäiriötä voimistava asia on kofeiini. Runsas kahvin juominen, varsinkin krapulassa, voi yksistään laukaista joillakin paniikkikohtauksen. Kofeiinia on nykyisin kuitenkin monissa muissakin asioissa, eikä sen tunnistaminen ole aina helppoa. Teessä, kaakaossa, tummassa suklaassa, energiajuomissa, luontaistuotteissa ja tavallisissa flunssalääkkeissä voi olla kofeiinia. Jopa kofeiinittomassa kahvissa voi olla jäljellä kofeiinia. Herkkyys tämän suhteen vaihtelee, mutta joskus harvoin paniikkikohtaukset voivat loppua pelkästään sillä, että ihminen jättää kofeiinin kokonaan pois. Paniikkikohtaukselle voivat altistaa myös jotkin lääkkeet. Usein nämä ovat luonteeltaan jollain lailla kiihdyttäviä. Tietyt astmalääkkeet, jotkut yskänlääkkeet, nenäsuihkeet, hormonilääkkeet ja tietyt tulehduskipulääkkeet voivat joskus altistaa paniikkikohtaukselle. Monet lääkkeet ovat kuitenkin välttämättömiä, ja niistä onkin syytä neuvotella lääkärin kanssa. Omin päin ei lääkärin määräämiä lääkkeitä tule jättää pois vain siksi, ettei niistä tulisi paniikkikohtauksia.

d. Omat ajatukset paniikkihäiriön taustalla

Paniikkikohtausta ei pysty katkaisemaan sen alettua väkisin. Sen sijaan kohtauksen alkamiseen ja voimistumiseen pystyvät monet vaikuttamaan omalla ajattelullaan. Keskeinen paniikkikohtauksen taustalla vaikuttava tekijä on katastrofiajattelu. Katastrofiajatuksia on monenlaisia, mutta usein paniikkikohtausta edeltää pieni asia, jonka uhkaavaa vaikutusta ihminen alkaa mielessään liioitella. Ihminen saattaa vaikkapa kävellä portaat ylös ja istua työtuoliinsa. Hän huomaa sydämensä hakkaavan ja olevansa hikinen. Oireet ovat samanlaisia kuin hänellä on aiemmin ollut ennen paniikkikohtausta. Hän kuuntelee kehoaan ja huolestuu. Viiden minuutin kuluttua pitäisi olla palaverissa asiakkaan kanssa. Hän alkaa pohtia, miten selviytyy siitä. Hän ajattelee kuinka alkava paniikkikohtaus estää häntä hoitamasta asiakastapaamista. Firmassa eletään vaikeita aikoja, eikä työsuhteen jatkuminen ole varmaa. Potkujen seurauksena hänen taloutensa romahtaisi. Perheellä on maksettavana laina talosta, johon lapset ovat kiintyneitä. Jos se joudutaan myymään, lapset pettyvät häneen, ja tulevat syyttämään häntä lopun ikäänsä. Mieskään tuskin ymmärtää, edessä voi olla avioero. Hänestä tulee työtön, yksinäinen ja omien lapsiensakin vihaama epäonnistunut ihminen. Tätä miettiessään hän tuntee, miten paniikkikohtaus todella alkaa.

Katastrofiajatuksia on lukemattomia erilaisia. Vain luovuus on niissä rajana. Rakenne on kuitenkin aina sama: havainto – tulkinta uhkaksi – katastrofitulkinta – paniikki.

e. Fyysiset sairaudet paniikkihäiriön taustalla

Joissakin somaattisissa sairauksissa voi ilmetä paniikkikohtauksia. Tällaisia ovat esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, lisämunuaisen ytimen kasvain, sisäkorvan toimintaan liittyvät häiriöt sekä sydämen rytmihäiriöt. Paniikkihäiriöön liittyy usein erilaisia pelkoja, varsinkin sydänkohtauksen pelko. Joskus fyysisistä sairauksista ja psyykkisistä syistä johtuvat oireet voivat olla hyvinkin samanlaisia. Siksi voikin olla hyvä ajatus käydä lääkärin puheilla asiasta. Lääkäri voi tarkistaa, ettei taustalla ole fyysisiä sairauksia. Tällä voi olla myös paniikkihäiriöstä toipumisessa tärkeä merkitys: ihminen voi muistuttaa itseään siitä, että vaikka paniikkihäiriö tuntuu ikävältä, se ei ole vaarallinen. Tietäessään olevansa muuten terve – tai muiden sairauksien olevan hoidossa – hän voi kokea olonsa turvallisemmaksi.

f. Hengitys ja paniikkikohtaus

Hengittäessään ihminen saa kehoonsa tarvitsemaansa happea ja poistaa hiilidioksidia. Ahdistuneena monilla ihmisillä on taipumus kiihdyttää hengitystään. Tämän seurauksena keuhkoista poistuu enemmän hiilidioksidia kuin mitä aineenvaihdunnan tuloksena syntyy. Seurauksena on veren happo-emästasapainon heilahtaminen. Veri muuttuu emäksiseksi, josta puolestaan seuraa verisuonten supistumista ja erilaisia paniikkihäiriölle tyypillisiä fyysisiä oireita rintakivusta pyörrytyksen tunteeseen. Ilmiötä kutsutaan hyperventilaatioksi eli liikahengittämiseksi.

g. Muita paniikkihäiriön syitä

Edellä on kuvattu tyypillisiä paniikkihäiriön syitä. On kuitenkin olemassa lukuisia muitakin tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta paniikkihäiriön syntyyn. Voisikin sanoa, että kohtuulliset ja terveelliset elämäntavat edistävät myös paniikkihäiriöstä toipumista. Veren sokeritasapainon heilahtaminen voi aiheuttaa ahdistusta. Siksi säännölliset ateriat ovat myös osa toipumista. Ihminen voi myös opetella tunnistamaan asioita, jotka aiheuttava adrenaliiniaallon. Monet paniikkihäiriön fyysisistä oireista kytkeytyvät adrenaliiniin, sen erityksen nousuun ja tämän seurauksiin. Myös sosiaaliset suhteet ovat tärkeä asia, minkä position ihminen ihmissuhteissaan ottaa. Joustavuus voi hyvinkin olla ihmisen lahja, mutta yliviljeltynä siitä seuraa ehkä alistuvuus, joka saattaa altistaa paniikkihäiriölle. Paniikkihäiriön syitä onkin monenlaisia, ja lopulta ne kietoutuvat yhdeksi samaan asiaan vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Psykoterapeutin näkökulma

Paniikkihäiriöstä toipuminen edellyttää monella eri tasolla tapahtuvia muutoksia ihmisen elämässä. Huolimatta asiaa koskevasta runsaasta tiedosta sekä monista teorioista, on jokaisen toipumisprosessi ainutlaatuinen. Paniikkihäiriöstä toipuminen voi edellyttää lapsuuden tai elämän aikaisten traumojen läpikäymistä, toisinaan taas ei. Usein paniikkihäiriölle löytyy joitakin syy-yhteyksiä, ns. laukaisevia tekijöitä. Näiden tutkiminen ja muuttaminen on tärkeä asia. Aina ei kuitenkaan löydy ilmeistä syytä, vaan paniikkihäiriö tuntuu tulevan omia aikojaan. Tällöinkin voidaan työstä sitä, miten ihminen asiaan suhtautuu.

Toipuminen vaikuttaisi olevan helpointa ensimmäisten kohtausten jälkeen. Jos tässä vaiheessa etsii apua, voi ehkä välttää kokonaan joutumisen paniikkihäiriötä ylläpitävään kierteeseen. Jos paniikkihäiriö on ainoa ongelma, voi siitä toipua joskus melko nopeastikin, vaikka olisikin alkanut jo välttää julkista liikkumista. Jos siihen liittyy muita ongelmia, ja jos se on jatkunut pitkään, on toipuminen yleensä hitaampaa. Masennus sinänsä on varsin tavallinen seuraus paniikkihäiriöstä, onhan ymmärrettävää, että tämä asia laskee mielialaa. Jos masennuksen syynä on paniikkihäiriö, se poistuu yleensä paniikkihäiriöstä toivuttaessa. Jos syynä on kuitenkin jokin muu, on masennuksen syihin pureuduttava terapiassa ja aikaa tarvitaan enemmän. Vaikea ja pitkään jatkunut paniikkihäiriö edellyttää pidempää terapiaa ja toipuminen on hitaampaa. Mitä enemmän muita ongelmia on, sitä hitaampaa toipuminen yleensä on. Esimerkiksi runsas juhliminen ja alkoholin käyttäminen voivat hidastaa toipumista tai jopa kokonaan estää sen.

Paniikkihäiriön hoidossa on tärkeää tunnistaa ongelman kehämäinen luonne, katastrofiajatukset ja välttämiskäyttäytyminen. Yksittäisistä asioista nämä ovat yleensä tärkeimpiä. Itsensä liiallinen tarkkailu yhdistettynä katastrofaalisiin tulkintoihin ja välttämiskäyttäytymiseen muodostavat kehän, joka vahvistaa itseään: ”En pystynyt menemään luennolle, koska siellä tuli viimeksi paniikkikohtaus. Pysyn siis kotona. Koska en pystynyt menemään edes luennolle, tilanteeni on erittäin huolestuttava. Se kuvaa sitä kuinka ylipääsemätön ongelmani on. ” Oire siis vahvistaa käyttäytymistä, joka vahvistaa oiretta. Tämä kehä on terapiassa muutettava. On rakennettava erilaisia teitä ulos tästä kehästä. Tämä tapahtuu hahmottamalla vaihtoehtoisia ajattelu- ja toimintamalleja. Ihmisen on myös opittava tunnistamaan tyypilliset positiot, joista käsin hän toimii ja joita hän ihmissuhteissaan ottaa. Myös koko elämäntilanteen arviointi on usein tarpeellista. Onko elämässä jotain akuutteja tai pitkään jatkuneita liian kuormittavia asioita, joita olisi muutettava? Myös ajatukset omasta tulevaisuudesta ovat tärkeitä. Mihin suuntaan olen menossa? Jos suunta on kateissa, voi sekin lisätä alttiutta paniikkikohtauksille.

Terapian kuluessa on rakennettava kykyä havainnoida itseään mahdollisimman vapaasti. Myös oma avuttomuuden tunne, joka usein paniikkihäiriöön liittyy, on otettava tarkasteluun. Vähitellen toiminta- ja ajatusmalleja muuttamalla avuttomuus muuttuu toimijuudeksi. Tätä toimijuutta vahvistavat myös palleahengityksen opettelu (veren happo-emästasapainon säätelyä varten), liikunta ja ravinto, unirytmi, rentoutuminen sekä mielekäs vapaa-aika ja ihmissuhteiden rakentaminen.

Kaikilla ei ole taloudellisia tai ajallisia mahdollisuuksia mennä psykoterapiaa. Kokoan siksi alle erilaisia asioita, joita on mahdollista kokeilla itsehoitona. Ne ovat monin osin samoja asioita, joita psykoterapiassa käytetään. Muistutan kuitenkin vielä, että lääkärintarkistus olisi aina hyvä tehdä ensin. Näin siksi, että voidaan sulkea pois fyysiset sairaudet.

- pohdi elämäntilannettasi, onko siinä jotain isompia kuormittavia asioita? Näitä ei aina ole helppoa havaita, koska niihin on saattanut omalla tavallaan tottua pitkän ajan kuluessa. Jos havaitset näitä, mieti miten muuttaisit niitä ja tee sitten jotain konkreettista, vaikka aluksi pientäkin?

- mihin suuntaan elämäsi on menossa? Liittyvätkö paniikkikohtaukset kokemukseen siitä, että olet eksyksissä koko elämäsi kanssa? Mihin suuntaan haluaisit kulkea ja mitä voit tehdä tämän hyväksi

- miten tunnistat ja ilmaiset tunteitasi? On eri asia tunnistaa omat tunteensa ja eri asia ilmaista ne. Jos olet taipuvainen raivostumaan, on ehkä hillintä paikallaan. Jos olet liian alistuva, yritä muuttaa tuota taipumustasi pienin konkreettisin muutoksin

- kirjaa paniikkikohtausta edeltävät ajatuksesi ylös? Tunnistatko niissä katastrofitulkinnan? Opettele muuttamaan se.

- Pyri syömään ja nukkumaan säännöllisesti. Vältä alkoholia, kofeiinia ja kiihdyttäviä aineita. Pidä verensokerisi tasapainossa syömällä 3-4 tunnin välein.

- Opettele palleahengitys: tällä voit vaikuttaa fyysisiin oireisiin

- Ennen kaikkea: pyri altistamaan itseäsi tilanteille, joiden pelkäät aiheuttavan paniikkikohtauksen (esim. kaupassa käynti, luento, julkiset tilat tms.). Välttämällä ja vetäytymällä luot prosessin, jossa elintilasi kapenee ja vahvistat käsityksiäsi siitä, ettet pysty menemään tiettyyn tilanteeseen. Jos tavarataloon meneminen on ylivoimaista, mene aluksi pienempään kauppaan, sitten vähän suurempaan jne. Voit myös rentona ollessasi aluksi kuvitella itsesi vaikkapa katselemassa tavarataloa.

- Altista itseäsi asioille, joita pelkäät, mutta tee se riittävän pienin askelin. Moni yrittää loikata kerralla monta askelta, mutta vaarana on kompastuminen ja takapakki

- Paniikkikohtauksen aikana älä yritä työntää sitä väkisin pois. Muistuta itseäsi siitä, ettei se ole vaarallista, se menee itsestään ohitse, että se on luonnollinen reaktio joka nyt tulee väärässä yhteydessä, pyri ”kellumaan” paniikkikohtauksen aallolla sen sijaan että vastustat sitä, anna adrenaliinikuohun asettua ja muistuta itseäsi siitä, että adrenaliini hajoaa elimistössäsi muutamien minuuttien kuluttua, jonka jälkeen olosi helpottaa

- Opettele rentouttavia keinoja

Jos oma-apu ei riitä, niin muista, että apua on tarjolla. Lääkärin kanssa voit keskustella psykoterapiasta tai mahdollisesta lääkityksestäkin. Netistä voit etsiä myös mahdollisuuksia ilmaiseen apuun.

Ari Marjovuo, psykoterapeutti