OTA YHTEYTTÄ JA VARAA AIKA PSYKOTERAPIAAN

Vapaa aika: tiedustele tilannetta

Vastaanotto: Töölöntorinkatu 2 B, 4 krs / Psykoterapiatori

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapeutti (yet), ryhmäpsykoterapeutti (yet), sosiaalipsykologi (tohtori), FM Ari Marjovuo

Kelan palveluntuottaja

Kognitiivis-analyyttisen ja ryhmäanalyyttisen psykoterapiayhdistyksen psykoterapeuttijäsen

ari.marjovuo @elisanet.fi

(poista välilyönti ennen @-merkkiää.

 

(poista välilyönti ennen @-merkkiä)

045- 312 9880 (parhaiten tavoitettavissa

 

 

 

 


 

 

 

 

Psykoterapia

 

Elämä tuo joskus eteemme tilanteita, joissa omat voimamme eivät tahdo riittää, vaan tarvitsemme psykoterapiaa.

Olo voi olla epämääräisen ahdistunut, masentunut tai hajanainen. Ihmisten kohtaaminen  saattaa pelottaa. Syömisen hallinta voi olla vaikeaa. Tenttiin keskittyminen tai tutkinnon loppuunsaattaminen voi tuntua mahdottomalta tai työssä on ylipääsemättömiä ongelmia. Sosiaaliset tilanteet voivat pelottaa. Paniikin tuntemukset saattavat yllättää.  Psykoterapia on hoitomuoto juuri tällaisia tilanteita varten.

Ihmisen mieli voi tuottaa mitä erilaisimpia ahdistavia tai pelottavia asioita. Toisaalta siinä piilee myös yhtä suuri voima näistä ongelmista selviämiseen. Psykoterapiassa on mahdollista tutkia näitä asioita ja saada voimia tätä hetkeä ja tulevaisuutta varten.

Ongelmia ei tarvitse hävetä, eikä niiden vangiksi tarvitse jäädä. Lukuisten tutkimusten (esim. Helsingin psykoterapiatutkimus, ks. myös konsensuslausunto) mukaan psykoterapia auttaa näissä asioissa. Itsestä huolen pitäminen on tärkeä asia.

Psykoterapiaan hakeutuminen on suuri askel elämässä. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset psykoterapiaa, on sitä hyvä hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Monet psykoterapialla hoidettavat ongelmat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voimistuvat, jos niiden kanssa jää yksin.

 

Mitä psykoterapia on?


Psykoterapia on hoitomuoto, joka on kehitetty psyykkisen kärsimyksen lievittämiseksi tai poistamiseksi. Psykoterapia perustuu yleensä terapeuttiseen keskusteluun tai erilaisiin toiminnallisiin menetelmiin. Tyypillisiä psykoterapialla hoidettavia ongelmia ovat masennus, ahdistus, ihmissuhdeongelmat, traumat, dissosiaatiohäiriöt, fobiat, syömishäiriöt,riippuvuudet ja  persoonallisuuhäiriöt. Myös skitsofrenian ja maanis-depressiivisten häiriöiden hoidossa käytetään psykoterapiaa. Psykoterapialla hoidetaan kuitenkin hyvin monia muitakin psyykkisiä ongelmia.

 

Psykoterapian koulukuntia


Psykoterapian koulukuntia on useita. Psykoterapia sai alkunsa Freudin ajatuksista, mutta on kehittynyt ja monimuotoistunut vuosikymmenien kuluessa. Psykoterapian valtavirta jaetaan karkeasti ottaen kognitiiviseen ja analyyttiseen eli psykodynaamiseen suuntaukseen. Nämä terapiasuuntaukset pohjautuvat erilaisiin psykologisiin teorioihin. Analyyttinen terapia nojaa vahvasti psykoanalyyttiseen teoriaan, josta on nykyisin monia erilaisia alasuuntauksia. Kognitiivinen terapia perustuu kognitiiviseen psykologiaan ja painottaa ihmisen ajattelun ja kognitiivisten prosessien vaikutusta hänen psyykkiseen hyvinvointiinsa. Molemmilla suuntauksilla saavutetaan hyviä tuloksia. Kognitiivis-analyyttinen psykoterapiasuuntaus on pyrkinyt yhdistämään näiden molempien suuntausten parhaita puolia.

Kun etsit psykoterapiaa, saattaa olla hyvä idea perehtyä edes hiukan erilaisiin suuntauksiin. Alla on kuvattu hieman lähemmin niiden pääpiirteitä. Psykoterapian suuntauksia on kuitenkin useita, eikä niihin perehtymiseen kannata juuttua - sillä pelkästään tähän asiaan voisi käyttää loputtomasti aikaa. Jos tiedät jo etukäteen mitä psykoterapian suuntausta haluat etsiä, se helpottaa asiaa. Voi miettiä myös psykiatrin kanssa näitä asioita. Kun valitset psykoterapian suuntausta, kannattaa valita ainakin pari kolme mahdolliselta tuntuvaa, sillä käytännössä voi olla vaikeaa löytää juuri yhden tietyn suuntauksen psykoterapeuttia, jolla on vapaa aika sillä hetkellä, kun sinä apua tarvitset. Liian tiukka rajaus voi tehdä psykoterapian etsimisprosessista raskaan tai ainakin pitkän. Toisaalta jos haluat vain ja ainoastaan tietyn suuntauksen psykoterapiaa, niin sekin on mahdollista. Hyvällä tuurilla voit löytää nopeastikin psykoterapeutin, jolla on vapaa aika, mutta kannattaa kuitenkin varautua odottamaan ja etsimään jonkin aikaa.

Kela-korvausten kannalta psykoterapian suuntauksella ei ole suoranaista merkitystä, oleellista on varmistaa, että psykoterapeuttisi on kela-kelpoinen. Terapeutiksihan kuka tahansa voi itseään kutsua, mutta psykoterapeutti on valvonnan alainen nimike, joka edelyttää Valviiran hyväksyntää. Kuitenkin Valviiran ja Kelan hyväksynnät ovat eri asoita. Vaikka terapeutti olisi Valviiran hyväksymä psykoterapeutti, hän ei automaattisesti ole Kelan palveluntuottaja, joilloin et voi saada Kelan korvauksia käynneistä hänen luonaan.

Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivinen psykoterapia perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen ajatukset, uskomukset ja käsitykset ovat keskeinen asia hänen hyvinvoinnissaan ja ongelmissaan. Ajatuksen ja tunteet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Tunteisiin on vaikea vaikuttaa suoraan, mutta ajatukset ovat kuitenkin ihmisen vallassa - vaikkakaan eivät mitenkään helposti muutettavissa ainakaan omin voimin. Esimerkkinä kognitiivisesta psykoterapiasta voisi kuvata tilanteen, jossa ihminen kokee paniikkikohtauksia. Ne tuntuvat tulevan täysin tyhjästä, ja ihminen on niiden edessä voimaton. Vaikka hän kuinka pinnistäisi, paniikki ei väisty, vaan pikemmin pahenee. Hän ahdistuu lisää. Kognitiivisen psykoterapian näkökulmasta kyseessä saattaa olla vääristyneet ajatusmallit ja tulkinnat tilanteesta. Ihminen saattaa esimerkiksi kokea paniikinomaisia oloja busseissa, varsinkin niiden ollessa täysiä. Psykoterapiassa tutkitaan näitä ajatusmalleja. Paniikin taustalta voi hyvin löytyä virheellisiä käsityksiä bussilla matkustamisen vaarallisuudesta, muiden huomion kohteena olemisesta ja monia muita vääristyneitä ajatusmalleja. Kun nämä automaattiset ajatusmallit saadaan päivänvaloon, niitä voidaan muuttaa. Pinnallisemmat vääristyneet ajatusmallit muuttuvat psykoterapiassa ehkä nopeastikin, mutta syvällä olevat piintyneet perususkomusten muuttaminen voi edellyttää usein vuosien psykoterapiaa. Kognitiivinen psykoterapiakin on jakautunut moniin alamuotoihin, joten yllä oleva on vain peruskuvaus. Kognitiivinen psykoterapia on varsin selkeä, järkevä ja suhteellisen helposti hahmotettava - ainakin pääpiirteissään - ja terapiassa työskennellään konkreettisten ajatusmallien avulla.

Kognitiivista psykoterapiaa on tutkittu paljon, ja se on todettu tehokkaaksi hoitomuodoksi - kuten moni muukin psykoterapian suuntaus. Kognitiivista psykoterapiaa voit harkita ainakin silloin, jos kärsit depressiosta, sosiaalisesta fobiasta, paniikkihäiriöstä, yleistyneestä ahdistuneisuudesta, syömishäiriöstä (esim. bulimia ja anoreksia), pakko-oireista, PTSD:stä eli traumaperäisestä stressihäiriöstä, päihde- tai peliriippuvuudesta, persoonallisuushäiriöstä, psykoosista, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, unettomuudesta, kroonisesta kivusta ja toki se sopii myös moniin muihinkin ongelmiin. Sen soveltuvuusala on siis varsin laaja. Kognitiivinen psykoterapia voi olla lyhyttä (muutamia kuukausia) tai pitkää (useita vuosia).

Kognitiivisen psykoterapian saatavuus Suomessa on vielä melko vähäistä, ja usein sen kysyntä ylittää tarjonnan. Joten välttämättä psykoterapeutin löytäminen ei ole aivan helppoa.

Psykodynaaminen psykoterapia

Psykodynaaminen psykoterapia perustuu psykoanalyyttiseen tietoon. Tämäkin kenttä on erittäin laaja, ja sisältää monia alamuotoja. Tämän näkemyksen mukaan ihmisen mieli muotoutuu vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, ja erityisesti varhaiset vuorovaikutukselliset suhteet ovat kehityksen kannalta tärkeitä. Hyvin varhaiset häiriöt vuorovaikutuksessa voivat tämän teorian mukaan johtaa vaikeisiin ja psykoottistasoisiin ongelmiin myöhemmässä elämässä. Hiukan myöhemmät, mutta kuitenkin varhaisessa lapsuudessa syntyneet kokemukset voivat johtaa ns. rajatilatasoisiin ongelmiin. Neuroottisten ongelmien alkuperä on sekin lapsuudessa, mutta ei vauvavaiheessa tai aivan varhaisessa lapsuudessa. Varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat ovat lapselle kipeitä kokemuksia, jotka hän eri tavoin työntää pois tietoisuudestaan. Tämä tietoisuudesta poistyöntäminen vie kuitenkin voimia, eikä se onnistu aivan kokonaan. Seurauksena ovat erilaiset psyykkiset ongelmat. Psykoterapiassa käsitellään sekä tämän hetken ongelmia että niiden taustaa elämänhistoriassa. Kipeiden kokemusten palautuminen mieleen psykoterapiassa herättää kuitenkin vastarintaa, jota asiakas ja psykoterapeutti yhdessä tutkivat

Psykodynaaminen psykoterapia voi olla kestoltaan lyhyttä tai pitkää.

Psykodynaamista psykoterapiaa voit harkita ainakin silloin, jos ongelmanasi ovat mielialaan liittyvät asiat (masennus yms.), ahdistus, pelot ja persoonallisuushäiriöt. Helsingin psykoterapiatutkimuksen mukaan psykodynaaminen psykoterapia auttoi selvästi hoitoryhmässä olleita asiakkaita. Psykoterapian pituus oli tässä tärkeä tekijä.

Psykodynaaminen psykoterapia on Suomessa edelleen laajimmin käytössä ollut psykoterapian muoto, jonka saatavuus on suhteellisen hyvä.

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia on integratiivinen psykoterapiamuoto, joka on pyrkinyt yhdistämään psykodynaamisen psykoterapian ja kognitiivisen psykoterapian parhaita puolia. Alun perin sitä alkoi kehittää lontoolainen lääkäri ja psykoterapeutti Anthon Ryle. Tavoitteena oli kehittää perinteisen psykoanalyysin rinnalle hoitomuoto, joka tuottaisi tulosta nopeammin ja pienemmin kustannuksin. Perinteinen psykoanalyysihän vaati psykoterapiassa käyntiä jopa 4 -5 kertaa viikossa. Tämä taas nosti kustannuksia.

Kognitiivis-analyyttistä psykoterapiaa on Englannin lisäksi kehitetty Suomessa, jossa mm. psykoterapiaprofessorina toiminut Mikael Leiman on kehittänyt sitä eteenpäin.

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia huomio sekä yksilön kehityshistorian että tässä ja nyt olevat ajatus- ja toimintamallit. Oleellista on tässä ja nyt - asetelma, se arkielämä, jossa ongelmat esiintyvät. Psykoterapeutti ja asiakas jäsentävät yhdessä asiakaan oireita ja kokemuksia. Psykoterapiassa hahmotetaan ongelmallinen toimintamalli, kuvataan se ja etsitään vaihtoehtoisia ja asiakkaan kannalta mielekkäämpiä toiminta -ja ajatusmalleja. Samalla pohditaan ihmissuhteita ja niissä esiintyviä tyypillisiä vastavuoroisia asetelmia. Esimerkiksi masentunut ja ahdistunut ihminen saattaa havaita toteuttavansa elämässään vaatii - suorittaa -asetelmaa. Hän vaatii itseltään paljon, kokee muidenkin vaativan häneltä, mutta on ehkä vaativa muitakin kohtaan kenties sitä huomaamattaan. Tämän asetelman syyksi voi selvitä vaikkapa lapsuudenaikainen asetelma, jossa vanhemmat vaativat lapselta hyviä koulunumeroita. Ihmisen toistaessa tätä asetelmaa, hänelle jää kokemus, ettei mikään riitä. Hän yrittää ja yrittää, mutta ahdistuu kun yrittäminenkään ei tunnu johtavan riittävän hyvään lopputulokseen ja lopulta väsyy ja masentuu. Psykoterapiassa hän tulee tietoiseksi tästä vastavuoroisesta asetelmastaan ja rakentaa yhdessä psykoterapeutin kanssa vaihtoehtoisen toimintamallin, joka auttaa hänet ulos tästä ongelmasta. Yhdessä asiakkaan kanssa voidaan rakentaa tarvittaessa mm. minätilakartta, joka auttaa asiakasta hahmottamaan itsensä erilaisia puolia ja niiden aktivoitumista. Myös vääristyneitä ajatusmalleja voidaan korjata yhdessä psykoterapeutin kanssa.

Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian käyttöalan on laaja. Sillä voidaan hoitaa kaikkiea samoja ongelmia kuin kognitiivisella ja psykodynaamisella psykoterapialla. Sitä on alusta asti pyritty kehittämään siten, että jos jokin teoria ei tutkimustiedon valossa tuota tavoiteltua tulosta, teoriaa muutetaan. Tässä mielessä se on varsin käytännönläheinen psykoterapian muoto.

Kognitiivis-ananlyyttinen psykoterapia on Suomessa suhteellisen pieni psykoterapiamuoto, jonka kysyntä ylittää tarjonnan. Jos haluan nimenomaan tämän psykoterapiamuodon psykoterapeutin, kannattaa varautua etsimään jonkin aikaa.

Ryhmäanalyyttinen ryhmäpsykoterapia

Suomessa toimii joitakin ryhmäpsykoterapioita, joista ryhmäanalyyttinen ryhmäpsykoterapia on yksi. Ryhmäanalyyttinen ryhmäpsykoterapia käsittää yleensä 8-10 hengen psykoterapiaryhmän, joka kokoontuu viikoittain 1,5 tuntia kerrallaan. Ryhmässä jokainen saa puhua vapaasti ongelmaansa liittyvistä asioista. Ryhmäanalyyttinen ryhmäpsykoterapia voi kestää muutamista kuukausista useisiin vuosiin. Ryhmä voi olla myös non - stop -ryhmä, jossa yhden osallistuja lähtiessä pois uusi tulee tilalle. Tällaisessa ryhmässä voi yleensä olla niin pitkään kuin kokee sen tarpeelliseksi.

 

Ryhmän ohjaajana toimii ryhmäanalyyttisen koulutuksen saanut psykoterapeutti, joka pyrkii ohjaamaan keskustelua siten, että ihmiset käsittelisivät niitä ongelmia, joiden vuoksi he ovat ryhmään tulleet. Ryhmässä syntyy kuitenkin vastustusta - ja se saattaa alkaa jutella vaikka säästä tai politiikasta sen sijaan, että se käsittelisi niitä ongelmia, joiden vuoksi siihen on tultu. Tällöin ryhmän ohjaaja palauttaa keskustelun, yleensä kysymysten avulla, kohti ongelmia.

 

Ryhmäpsykoterapia poikkeaa siinä suhteessa täysin yksilöterapiasta, että se on monimutkainen sosiaalinen tilanne, jossa on mahdollista tutkiskella ikään kuin laboratoriossa niitä ongelmia, joita kullakin on. Jokainen tuo ryhmään omat ongelmansa, ne heijastuvat vuorovaikutussuhteisiin, mutta jokainen voi myös auttaa toista ja nähdä asioita samasta näkökulmasta. Psykoterapeutin asema ei ryhmässä ole samalla tavalla korostunut kuin yksilöterapiassa. toisaalta jokaisen ryhmäläisen on myös kyettävä jakamaan huomio muiden ryhmäläisten kanssa.

Ryhmäanalyyttinen ryhmäpsykoterapia on kela-korvattava terapiamuoto Suomessa, jos vain ryhmän ohjaajana toimii kela-kelpoinen ryhmäanalyysin koulutuksen saanut psykoterapeutti. Ryhmäanalyyttistä ryhmäpsykoterapiaa voit harkita, jos ongelmanasi on esim. masennus, ahdistus, fobiat tai pelot. Persoonallisuushäiriöissä yksilöterapia on ehkä parempi vaihtoehto. Psyykosien hoitoon ryhmäanalyysi ei sellaisenaan sovi.

 

Muita terapia- ja psykoterapiasuuntauksia


Muita tunnettuja terapiamuotoja ovat perheterapia, kriisiterapia, traumaterapia, hahmoterapia, ratkaisukeskeinen terapia, kriisiterapia, psykodraama, kuvataideterapia, musiikkiterapia, kirjallisuusterapia, tanssiterapia, seksuaaliterapia ja monet muut terapiamuodot. Osa näistä suuntauksista on Valviiran hyväksymiä psykoterapian muotoja, osa ei.

Eri psykoterapiasuuntausten tehokkuudesta on kiistelty. Viime vuosina psykoterapiasuuntaukset ovat kuitenkin pyrkineet rakentamaan yhteyttä keskenään. Tästä esimerkkinä on mm. Lääkäriseura Duadeciemin ja Suomen Akatemian julkaisema psykoterapian konsensuslausuma. Asiakkaan kannalta ehkä oleellisemaa on se, millainen psykoterapiamuoto sopii itselle kuin se, mikä on tietyn tutkimuksen valossa tehokkain.

 

Psykoterapiaa antavat

psykoterapeutit


Psykoterapeutti on Valviiran myöntämä ammattinimike, jonka käyttöoikeus todistaa psykoterapeutin pätevyyden. Valviira valvoo psykoterapeuttien koulutusta ja on asettanut niille tarkat vaatimukset. On tärkeää huomata, että nimenomaan psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, terapeutiksi voi kuka tahansa kutsua itseään. Suomessa toimii myös monia päteviä terapiasuuntauksia, joilla ei ole psykoterapian asemaa. Näistä suuntauksista apua etsivä joutuu kuitenkin tekemään itse tarkempaa selvitystyötä, sillä niillä ei ole samankaltaista valvontaa kuin psykoterapialla.

Psykoterapeuttien pohjakoulutukset vaihtelevat. Osalla on yliopisto- tai korkeakoulututkinto, osalla ammattikorkekoulututkinto. Psykoterapeutti voi olla esim. psykologi, sosiaalipsykologi, teologi, lääkäri, psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, pappi, fysioterapeutti tai sosiaalityöntekijä.

Huomaa kuitenkin, että jos aiot hakea Kelan tukea psykoterapiaan, on vamistettava, että psykoterapeuttisi on Kelan palveluntuottaja. Psykoterapeutti-nimikkeen käyttöoikeus ei automaattisesti takaa, että psykoterapeutin palveluista voi hakea Kela-korvausta.

 

Tarvitsenko minä

psykoterapiaa?


Selkeä nyrkkisääntö psykoterapian tarpeelle on ainakin se, että jos epämääräinen psyykkinen kärsimys uhkaa työ- tai opiskelukykyä, on psykoterapia tarpeen. Nämä ovat myös Kelan kriteerit kunotutuspsykoterapian tarpeelle. Jos paha mieli vaivaa jatkuvasti tai häiritsee elämää usein, on psykoterapia tarpeen. Apua kannattaa hakea ajoissa, sillä monet ongelmat ovat kehämäisiä ja saattavat pahentua vuosien kuluessa, jos niiden kanssa jää yksin. Psykoterapian saaminen edellyttää ihmiseltä kohtuullisen paljon omaa aktiivisuutta, mutta apua on mahdollista löytää. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, eikä antaa häpeän, syyllisyyden tai muun esteen lamauttaa avun etsimistä. Synkimmissäkin tilanteissa on aina olemassa toivoa. Syvästäkin masennuksesta on mahdollista toipua, sitä tapahtuu jatkuvasti.

Netistä löytyy nykyisin myös useita erilaisia testejä, joilla voi saada suuntaa siihen, tarvitsetko terapiaa. Tärkeintä on kuitenkin oma kokemuksesi. Älä ole huolissasi siitä, ovatko ongelmasi riittävän "vakavia", jotta voit hakeutua psykoterapiaan. Jos ne häiritsevät sinua ja elämääsi, siinä on tarpeeksi syytä.

Mitä psykoterapia ei ole?


Psykoterapia on hoitomuoto, joka perustuu prosessiin. Se tarkoittaa sitä, että yhdellä tai kahdella tapaamisella ei yleensä tapahdu mitään erityistä, uutta ja yllättävää. Muutokset alkavat vähitellen ja tapahtuvat yleensä vähitellen.


Kun tapaat psykoterapeutin ensimmäistä kertaa, odotat ehkä, että hän jollain tavalla ottaisi ongelmasi pois tai kertoisi miten pääset siitä irti. Tämä ei valitettavasti ole mahdollista. Psykoterapiaa voisi verrata kahteen asiaan, opiskeluun tai urheiluun. Molemmilla vertauksilla on kuitenkin rajoituksensa.

Kun alat opiskella, sinun on ensin opeteltava tiettyjä asioita, jotta pääset edistymään seuraavalle tasolle. Tie tutkintoon kulkee monien tenttien kautta. Ensimmäisellä luennolla et mitenkään opi kaikkea. Oppimiseen vaikuttaa oma motivaatiosi, tekemäsi työmäärä ja se kuinka paljon asioita pystyt omaksumaan kerralla. Samoin on terapiassa. Tie toipumiseen on kuljettava askel kerrallaan. Erona opiskeluun on kuitenkin se, että opiskellessa saat usein valmista tietoa ja neuvoja, psykoterapiassa et yleensä saa. Valmiita vastauksia ei yleensä ole, vaan jokaisen ihmisen psykoterapiaprosessi on ainutlaatuinen. Tavoitteena on se, että pystyt vähitellen auttamaan itse itseäsi.

Psykoterapiaa voi verrata myös urheiluun ja valmennukseen. Urheilija harjoittelee ja tekee kaiken varsinaisen työn. Valmentaja tuo oman osaamisen, motivoi, pitää yllä toivoa ja miettii urheilijan kanssa erilaisia vaihtoehtoisia harjoittelumalleja. Samoin on psykoterapiassa. Kaiken toipumisen edellyttämän psyykkisen työn tekee asiakas itse. Psykoterapeutti kuuntelee, kyselee, motivoi, pohtii ongelmia ja niiden vaihtoehtoja. Hän tutkii asiakkaan ongelmia yhteistyössä tämän kanssa. Näin asiakkaalla on mahdollisuus nähdä vähitellen myös oman itsensä niitä alueita, joita yksin on vaikeaa tai mahdotonta havaita - juuri niitä alueita, jotka ylläpitävät ongelmia ja ovat toisaalta keskeisiä ongelmista toipumisessa.

 

SIVUN ALKUUN

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

01012015 alkaen